Laadun määritys

Helmien laadun arviointi

Tässä osiossa käymme läpi tekijöitä, jotka valottavat helmien ja helmikorujen arvon määrittelyä. Mitkä ominaisuudet tekevät jostain helmestä jotain toista suunnilleen samannäköistä huomattavasti hinnakkaamman - ja miksi? - Kannattaa kurkata myös blogin puolelle - myös sieltä löytyy tietoa laatuun liittyen!

Helmen laatuarviointitekijöitä on seitsemän: koko, muoto, väri, hohto, pinnan tasaisuus, helmiäiskerroksen paksuus sekä helmien keskinäinen yhteensopivuus (mikäli kyseessä on pari tai nauha).

Helmen koko

Helmien koko ilmoitetaan aina millimetreinä pyöristettynä lähimpään 0.5 millimetriin. Helmen koko ei niinkään ole laatutekijä, mutta arvon määrityksessä se on keskeinen. Yleisesti ottaen, mikäli muita tekijöitä ei oteta huomioon, helmi on sitä arvokkaampi mitä suurempi se on.

Jokaisella helmityypillä on omat kokomarginaalinsa, jotka määrittävät kyseisen helmityypin yleisimmät koot. Esimerkiksi tahitihelmien kokomarginaali on 9-14 mm, toisinaan 16-18 millimetriin asti ja akoyahelmien koko vaihtelee 2-11 millimetrin välillä.

Eli mikäli laatikossa on kahdet perintöhelmet, joissa toisessa pieniä akoyahelmiä ja toisessa isompia akoyahelmiä, pelkkä koko arviointitekijänä määrittelisi siis isommat akoyat arvokkaammiksi. Koko totuushan tämä ei ole, sillä kokonaisarvioinnissa pitää ottaa huomioon kaikki alussa luettelemani seitsemän tekijää. Pienemmistä helmistä tehty nauha saattaakin osoittautua paljon isompaa arvokkaammaksi, kun kaikki tekijät on käyty läpi.

Tärkeää on myös ymmärtää, että eri helmityyppejä ei pidä verrata keskenään koon suhteen, sillä esimerkiksi akoyahelmi, joka on 11 mm halkaisijaltaan, on akoyaksi hyvin iso ja erittäin harvinainen, ja siksi omassa lajissaan hyvin arvokas, kun taas suurikokoisiksi kasvavissa etelämeren helmissä esimerkiksi 11 mm kokoinen helmi on erittäin yleinen ja siksi ei omassa lajissaan vielä kovin arvokas.

Helmen muoto

Helmen muoto on enimmäkseen lajittelutekijä, ei niinkään laatutekijä, mutta mitä pyöreämpi, sen arvokkaampi.

Helmistä muotoutuu luonnostaan enimmäkseen kaikkea muuta kuin täysin pyöreitä. Siksi täydellisen pyöreä helmi on pelkkiä muototekijöitä tarkasteltaessa kaikkein arvokkain, koska sellainen on harvinainen verrattuna kaikkiin muihin mahdollisiin muotoihin.

Virallisten ja yleisesti alalla noudatettavien määritysten mukaan helmeä voidaan pitää täysin pyöreänä, mikäli sen ympärysmitan erot useasta eri suunnasta mitattuna ovat alle kaksi prosenttia.

Helmet jaotellaan seitsemään standardimuotoon. Täysin pyöreän lisäksi helmi voi olla lähes pyöreä (near round), ovaali, litistetty (button), pisara, puolibarokki tai barokki. Helmiä on runsaasti myös muun muotoisia, ja kaikki muut muodot ilmaistaankin sen mukaan, miltä ne näyttävät eli esimerkiksi palkki, risti, kolikko, neliö.

Lähes pyöreä helmi voi olla eri suunnista mitattuna yli kaksi prosenttia epäsymmetrinen, mutta helmestä pitää kuitenkin pystyä havaitsemaan selkeä symmetrisyys ja pyöreys. Usein lähes pyöreäksi määritellyt helmet näyttävät paljaalla silmällä katsottaessa hyvinkin pyöreiltä.

Mikäli helmi näyttää epäsymmetriseltä, puhutaan puolibarokki- tai barokkihelmistä, jotka voivat olla pyöreähköjä tai epäsäännöllisen pisaran tai soikion mallisia. 

Toisinaan puolibarokki- tai barokkihelmien muoto on niin harvinainen, että helmen arvo nousee, toisinaan barokkihelmi saattaa olla arvokkaampikin kuin täysin pyöreä, kun katsotaan kokonaisuutta.

Ovaali helmi on silloin, kun se on täysin symmetrisesti soikea. Pisara puolestaan on sellainen helmi, joka on symmetrinen, soikea, mutta pisaran- tai päärynänmuotoinen, eli sen toinen pää on leveä ja toinen kapeneva. Pisaraksi voi kutsua ainoastaan täysin symmetristä muotoa, eli mikäli helmi halkaistaisiin pituussuunnassa kahtia, molemmat puolet näyttäisivät samalta. Mikäli näin ei ole, helmi on barokki.

Button eli litistetty pyöreä muoto (joskus myös nimellä potato) on kyseessä silloin, kun helmi on symmetrinen pyöreä, mutta navoiltaan painunut, vähän kuin tyhjenevä pallo. Näitä helmiä on runsaasti markkinoilla, eivätkä ne muotonsa puolesta ole kovin arvokkaiksi luokiteltavia.


Helmen väri

Helmet ovat kaikilta osiltaan - myös värin osalta - hyvin monimuotoisia ja moniselitteisiä. Helmen värikään ei ole kovin helppo määrittää, helmi ei ole vain "valkoinen" tai "tumma". Helmen väri määritellään kolmen tekijän avulla: helmen pohjaväri (bodycolor), helmen sävy (overtone, sävyttää helmeä laajasti koko pinnalla) sekä välke, irisointi (orient), eli useamman värin heijastelu siellä täällä.

Valkoinen helmi ei siis ole valkoinen. Se voi olla valkoinen, sävyltään vaaleanpunertava, tai valkoinen, sävyltään harmahtava. Tai monen monta muuta vaihtoehtoa. Siksi kokonaisen nauhallisen kokoaminen keskenään yhteneväisistä helmistä on vaikeaa, ja saattaa kestää jopa kuukausia tai vuosia, ennen kuin tismalleen samaa sävyä olevat valkoiset helmet ovat löytyneet ja niistä saadaan kaulakoru aikaiseksi.

Usein markkinnoille tuotetaankin ns. commercial match -nauhoja, eli sellaisia, joissa nauhan helmien väri ja sävyt ovat "riittävän" samankaltaisia. Tällöin helmet sopivat mukavasti keskenään yhteen, mutta nauhan hinta ei nouse hirvittävän korkeaksi.

Siispä, mikäli mitään muita arvotekijöitä ei huomioida, helminauha on sitä arvokkaampi, mitä yhteneväisempi on nauhassa olevien helmien väri ja sävy.

Luonnostaan helmen väri voi olla joko valkoinen, vaalea persikka/aprikoosi, laventeli, harmaa, vaalean sininen (akoyat) sekä etelämeren helmissä kultainen ja tahitinhelmissä musta (81 eri sävyä), pistaasi, munakoiso, peacock.

Kaikki muut värit ovat käsiteltyjä ja värjättyjä (useimmiten kiinalaiset makeanveden helmet). Värjäys on vain tapa lisätä helmien monikäyttöisyyttä, eikä välttämättä tarkoita, että helmi olisi jotenkin alempiarvoinen verrattuna luonnonväriseen. Myös värjätyissä helmissä on todella arvokkaita helmiä. 

Tahitihelmiä ja Etelämeren helmiä ei käsitellä muuten kuin puhdistamalla ja kiillottamalla. Ainoa poikkeus on kokonaan tasaisen ruskeat tahitihelmet. Niiden kohdalla on syytä olla varuillaan ja lähtökohtaisesti olettaa, että ne ovat värjättyjä.

Akoyahemet käyvät usein läpi ns. pinkityksen. Maailman helmimarkkinoilla arvostetaan paljon vaaleanpunertavaan vivahtavia valkoisia akoyahelmiä - ja makeanveden helmiä myös - ja siksi ne usein saavat kevyen pinkin sävykäsittelyn, mitä ei virallisissa arvioinneissa lasketa kuitenkaan varsinaisesti värjäykseksi. 

Helmen hohto

Helmen hohtoa, tai kiiltoa, pidetään yleisesti kaikkein tärkeimpänä tekijänä helmen arvon määrittelyssä. Siihen liittyy läheisesti helmen pinnan tasaisuus tai "puhtaus", eli se, kuinka paljon tai vähän helmen pinnalla on erilaisia ryppyjä, kuoppia, nyppyjä, uria tai muita epätasaisuuksia.

Hyvään hohtoon vaikuttaa suuresti helmen helmiäiskerroksen paksuus. Mitä paksumpi ja tasaisemmin rakentunut helmiäisikerros on, sen kauniimpi hohto helmeen muodostuu. Lisäksi mitä tasaisempi helmen pinta on, sen kauniimmin hohto pääsee esille. Erilaiset pinnan epätasaisuudet luovat varjoja ja ehkä ohuempia kohtia helmiäiskerrokseen, jolloin hodon yleisilme kärsii.

Virallisten määritelmien mukaan helmen hohto jaetaan viiteen arvoon:

- excellent: heijastukset ovat kirkkaita ja teräviä, oman peilikuvan näkee helposti helmen pinnasta

- very good: heijastukset ovat kirkkaita ja lähes teräviä, peilikuva vielä nähtävissä

- good: heijastukset ovat kirkkaita, mutta eivät teräviä

- fair: heijastukset ovat heikkoja ja sameita

- poor: heijastukset jäävät himmeiksi ja epämääräisiksi


Helmiäiskerroksen paksuus

Hyvään hohtoon vaikuttaa suuresti helmen helmiäiskerroksen paksuus. Mitä paksumpi ja tasaisemmin rakentunut helmiäiskerros on, sen kauniimpi hohto helmeen muodostuu. 

Helmiäiskerros on suurimmaksi osaksi kalsiumkarbonaattia, jota simpukka kasvattaa mikroskooppisen ohuina kerroksina toinen toisensa päälle. Näiden kerrosten välissä kulkee myös mikroskooppisen ohuita proteiinikerroksia. Mitä useampi kalsiumkarbonaattikerros helmeen kasvaa, sitä parempi hohto siihen periaatteessa syntyy, ellei mitään häiriötekijöitä ole kasvua haittaamassa. Tosin hyvään hohtoon vaikuttaa muutkin tekijät kuten vaikkapa veden lämpötila.

Helmiäiskerroksen paksuudelle on viralliset määräykset eri helmilajeja koskien. Esimerkiksi akoyahelmien helmiäiskerroksen on saavutettava vähintään 0.4 mm paksuus jotta helmen hohto voidaan luokitella erinomaiseksi. Huippulaatuisissa akoyahelmissä helmiäiskerroksen paksuus on yleensä 0.5-0.6 mm. Suurissa etelämeren helmissä helmiäiskerros on minimissään 1.0 mm, mutta yleensä yli 2.0 mm, jopa kuuteen millimetriin asti. Hyvälaatuinen helmiäiskerros on myös tasainen helmen joka puolella. Helmen ydin ei saa paistaa kerroksen läpi.

Tahitihelmien osalta on virallinen säännös, jonka mukaan niiden helmiäiskerroksen on oltava vähintään 0.8 mm. Kaikki tämän alittavat helmet joutuvat myyntikieltoon ja ne hävitetään tai käytetään raaka-aineina.

Koska tahitin- ja etelämeren helmien helmiäiskerros on huomattavan paksu, niitä osaa pystytään myös kaivertamaan. Tällaiset täysin uniikit, kauniisti kaiverretut helmet ovat hyvin harvinaisia.

Paksu helmiäiskerros on tahitihelmen erityispiirre, ja tällaista helmeä voi työstää kaiverruksin.
Paksu helmiäiskerros on tahitihelmen erityispiirre, ja tällaista helmeä voi työstää kaiverruksin.

Helmen pinnan tasaisuus

Erilaiset pinnan epätasaisuudet luovat varjoja ja ehkä ohuempia kohtia helmiäiskerrokseen, jolloin hohdon yleisilme kärsii. Mitä tasaisempi pinta, sitä kauniimmin helmen hohto pääsee esille.

Helmen pinta määritetään neljän tekijän avulla:

- clean: ei havaittavia pinnan epätasaisuuksia, vähintään 95 % helmen pinnasta tasainen

- lightly spotted: helmen pinnalla havaittavissa 1-2 epätasaisuutta, vähintään 85 % pinnasta on tasaista

- moderately spotted: useampia epätasaisuuksia näkee paljaalla silmällä, mutta yleisilmeeltään helmen pinta on tasainen ja siisti

- heavily spotted: runsaasti epätasaisuuksia, kasvu-uria, nyppyjä tms.

Eli käytännössä, mikäli vain pinnan tasaisuus vaikuttaisi helmen arvoon, sen arvokkaampi mitä puhtaampi pinta. Toisaalta, jos helmen pintaan on muodostunut jokin aivan uniikki kuvio tai "ilme", se voi nostaa helmen arvoa huomattavasti.

Helmien keskinäinen yhteensopivuus

Kokonaisen helminauhan arvoon vaikuttaa paljon myös nauhassa olevien helmien samankaltaisuus: mahdollisimman yhtäläinen muoto, väri, koko, hohto, yhtä paksu helmiäiskerros ja yhtä tasainen pinta. 

Täydellisesti yhteensopivien helmien löytäminen kokonaiseen nauhaan saattaa toisinaan vaatia jopa vuosien etsinnän ja kokoamisen. Mitä parempilaatuisia helmiä nauhaan haetaan, sen vaikeampaa on täydellisen yhteensopivuuden saavuttaminen - tämä, jos mikä, vaikuttaa helminauhan hintaan. "Täydellisen" nauhan hinta voi olla kymmeniä, jopa satoja tuhansia euroja.

Kuten jo aiemmin mainitsin, usein nauhoja kasataan ns. commercial match -periaatteella. Silloin niissä olevat yksittäiset helmet ovat ominaisuuksiltaan "riittävän" yhteensopivia. Ne sointuvat värin ja sävyjen puolesta toisiinsa, koko on riittävän yhtenäinen, jotta nauha näyttää tasaiselta, samoin muut kriteerit ovat riittävän yhdenmukaisia. Commercial match -nauhoja on eniten markkinoilla, ja niiden hintataso voi olla sangen kohtuullinen.

Virallisten arviointiluokitusten mukaan helmien keskinäistä yhteensopivuutta arvioidaan viidellä tasolla: erinomainen (ulkonäkö täysin yhtenäinen), erittäin hyvä (vain hyvin pieniä eroavaisuuksia), hyvä (pieniä eroavaisuuksia), kelvollinen (näkyviä eroavaisuuksia) sekä huono (erittäin näkyviä eroavaisuuksia).