Mitä helmiä on olemassa?

Makeanveden viljellyt helmet

Makeanveden helmiä viljellään pääasiassa Kiinassa, jossa makeanveden helmiviljelytekniikka on kehitetty kaupalliseen laajuuteen 1970-luvulla. Siitä lähtien Kiina on ollut johtava makeanveden helmien viljelyn osaaja ja viljely on maassa mittava elinkeino. 

Nykyään Kiinasta tulee markkinoille 99 prosenttia maailman makeanveden helmistä.

Makeanveden helmiä on monenlaatuisia ja -muotoisia, ja ne ovat nykyään vieneet markkinoita muun muassa  akoyahelmiltä ja Etelämeren helmiltä viljelytekniikoiden kehittyessä. 

Aiemmin makeanveden viljellyt helmet olivat korkeintaan noin 8 mm läpimitaltaan, mutta nykyisillä uusilla ydinpalloistutusmenetelmillä voidaan saada aikaan jopa 15-16 mm suuruisia helmiä, jotka ovat selkeä haastaja mm. Etelämeren helmille edullisemman hintansa, mutta hyvän laatunsa ja näyttävän ulkonäkönsä ansiosta.

Makeanveden helmiä on väreiltään, ominaisuuksiltaan, laadultaan ja muodoiltaan aivan laidasta laitaan. Hinnat vaihtelevat muutamasta eurosta/nauha satoihin euroihin/nauha. Edullisimmat makeanveden helmet ovat yleensä hyivn epäsäännöllisen muotoisia ja niiden käyttömahdollisuuksia parannetaan värjäämällä ne.

Kauneimmat ja arvokkaimmat makeanveden helmet ovat luonnonvärisävyisiä, eli valkoisen kaikki sävyt, vaalea persikan sävy sekä tummempi vaaleanpunertava tai liilahtava, ns. laventeli. Myös hyvin syviä liilan, sinertävän, vihertävän, viininpunaisen ja ruskean luonnollisia värejä syntyy nykyisin uuden polven ydinistutettujen helmien kasvatuksessa.

Akoya-helmet

Japanilainen Kokichi Mikimoto kehitti merivesihelmien viljelytekniikan kaupallisesti hyväksyttävälle laatutasolle 1920-luvulla, jonka jälkeen akoyahelmet nousivat vuosikymmeniksi helmikorujen ikoniksi ympäri maailmaa. Mikimoton ponnistelut helmenviljelyn onnistumiseksi alkoivat jo 1890-luvulla vaatien lukuisia kokailuja ja epäonnistumisia. Viljellyt akoyahelmet hallitsivat maailman helmikauppaa aina siihen asti, kunnes Kiinassa opittiin viljelemään kaupallisesti hyväksyttäviä makeanveden helmiä. 

Laadukkaassa akoyahelmessä on paksu ja tasalaatuinen, syvähohtoinen helmiäiskerros. Laadukkaimmat akoyat tulevat edelleen Japanista. 

Kiinassakin akoyahelmiä viljellään. Kiinalaiset akoyat ovat pääsääntöisesti helmiäiskerrokseltaan ohuempia ja enemmän peruslaatuisia. Kiinalaiset akoyat ovat yleensä myös pienempiä, max 8 mm halkaisijaltaan. Suurin osa akoyahelmistä kooltaan 8,5 mm ja siitä ylöspäin ovat japanilaisia. 

Viime vuosina on saatu myös erittäin kauniita vietnamilaisia akoyahelmiä. Vietnamilaisten akoyien erikoisuus on kauniit, pastellimaiset, mutta täysin luonnolliset värisävyt, kuten vaaleansininen, vaaleanpunertava ja vaalea beige.

Etelämeren viljellyt helmet

Suuret, läpimitaltaan jopa 20 mm, pehmeästi hohtavat Etelämeren helmet kasvatetaan Australian pohjois-, luoteis- ja koillisosien merialueilla, Indonesiassa sekä Filippiineillä. Kullanvärinen Etelämeren helmi (Golden South Sea Pearl) on Filippiinien kansallisjalokivi. 

Helmen viljely on erittäin tarkkaan säädeltyä ja laatukontrolloitua. Kaupallinen viljely käynnistyi 1950-luvulla. 

Etelämeren helmellä on erittäin tyypillinen, syvä ja tasainen hohto, joka syntyy helmien hitaan kasvun ja mikroskooppisen ohuiden, päällekkäisten helmiäiskerrosten ansiosta, jotka tekevät helmiäisestä hyvin paksun. Tyypilliset sävyt ovat valkoisen sävyt sekä kerma ja keltaisen sävyt vaaleasta kultaan.

 Etelämeren helmiä tekevä simpukka Pinctada Maxima on erittäin nirso sekä ruokansa että vesiolojensa suhteen. Useasta sadasta meren planktonlajista se kelpuuttaa ravinnokseen vain viisi ja simpukka viihtyy ainostaan puhtaissa, kirkkaissa vesissä. Mikäli vesiolot muuttuvat esimerkiksi lämpötilan muuttumisen tai hirmumyrskjen vuoksi, simpukat kärsivät.

Tahitin viljellyt helmet

Tummansävyiset, syvän hohtavat suuret Tahitihelmet viljellään Ranskan Polynesian alueella. Nimi Tahiti on harhaanjohtava, koska Tahiti on vain yksittäinen alue, jossa helmiä viljellään ja markkinoidaan. Suurin osa helmifarmeista sijaitsee Polynesian alueella hieman Tahitin saaria pohjoisempana.

Nykyään helmikasvatusta on myös Fidjin alueella, ja puhutaankin ns. Fidji-helmistä, joiden värisävyt ovat "tavallisia" tahitihelmiä värikkäämpiä ja kirkkaampia.

Kaupallinen viljely käynnistyi 1960-luvulla. Tahitin viljellyt helmet ovat hieman Etelämeren viljeltyjä helmiä pienempiä, tyypillisesti 8-16 mm. Vaikka yleisesti puhutaan mustista helmistä, Tahitihelmet harvoin ovat mustia. Sävyt vaihtelevat valkoisesta tumman vihreän, harmaan, sinisen ja munakoison (aubergine) sävyjen kirjoon. Tahitihelmillä voi olla luonnostaan yli 80 eri sävyä.

Jäljitelmähelmet

Myynnissä on runsaasti ns. jäljitelmähelmiä, joista tunnetuimpia ovat espanjalaiset Mallorca- ja Majoricahelmet. Ne ovat nykyään hyvin laadukkaan näköisiä ja erehdyttävät helposti ostajan luulemaan niitä simpukan tekemiksi.

Jäljitelmähelmet ovat aina täysin keinotekoisia, vaikka niitä valmistusmaissaan myydäänkin usein "aitoina" - valitettavasti. Myös monenlaisia muita jäljitelmähelmiä löytyy kaupoista, suurin osa niistä ihan pelkkää rihkamaa.

Jäljitelmähelmen pohjana on muovi- tai lasikuula, joka on pinnoitettu joko valkoisella tai värillisellä helmiäisesanssilla. Jäljitelmähelmiin käytetään paljon myös simpukankuorimassasta valmistettuja palloja pohjamateriaalina. Tällöin käytetään usein termiä 'MOP-helmet',  'simpukankuorihelmet' tai 'osterinkuorihelmet'.

Helmisimpukat - mikä tekee mitäkin

PINCTADA FUCATA MARTENSII

Akoya-helmet (japanilaiset)

PINCTADA FUCATA CHEMNITZII

Akoya-helmet (kiinalaiset)

PINCTADA MAXIMA

Etelämeren helmet

Helmestä tulee sen värinen kuin sen simpukan sisähuulet ovat.

silver lipped oyster - hopeanhohtoiset ja valkoiset helmet

gold lipped oyster- kullanhohtoiset helmet

PINCTADA MARGARITIFERA CUMINGII - Mustahuulisimpukka, black lipped oyster

Tahitihelmet

Luonnollisia värisävyjä on yli 80.

PINCTADA MARGARITIFERA TYPICA - "Oranssi"huulinen simpukka

Fidjihelmet

Syvät värisävyt, sinisen, vihreän, purppuran, harmaan, vaalean eri sävyissä

PINCTADA RADIATA

Persianlahden akoya-helmisimpukka, alkuperäiset "oriental pearls" keskiajalta ->1950-luvulle, nyk. myös Välimerellä, viljelty harvoin. Nykyään viljely jälleen jonkin verran lisääntynyt. Persianlahdella on edelleen jonkinlainen luonnonsimpukkakanta, jota vaalitaan kansallisomaisuutena esimerkiksi Bahrainissa. Luonnonhelmiä kerätään aluella vuosittain noin neljä kiloa.

PTERIA STERNA, PINCTADA MAZATLANICA

Rainbow lipped oyster, sateenkaarihuulisimpukka

Tyyni valtameri, Amerikan rannikko, Kalifornian lahti

Cortéz-helmet, erittäin harvinaisia. Vain yksi helmenviljelylaitos maailmassa viljelee näitä simpukoita ja helmiä. Viljely elpyi 1990-luvulla kolmen meribiologin käynnistämän tutkimusprojektin ansiosta.

HYRIOPSIS CUMINGII,  HYRIOPSIS CRISTARIA

Kiinalaiset makeanveden helmisimpukat

HYRIOPSIS SCHLEGELII

Japanilaiset makeanveden helmet, Kasumi-helmet

HYBRIDISIMPUKKA

Risteytetty Hyriopsis-lajeista

Uuden polven isot ja syvän värikirjon makeanvedenhelmet (ydinpalloistutetut)